Varoitus – tämä päivitys on puolikas romaani (pituudeltaan, ei tyylilajiltaan, valitettavasti)!

Eilen oli tokokoe ja me ollaan molemmat vielä hengissä. Ja tyytyväisiä, koska arvostelulapussa ei ole rastia kohdassa ohjaa keskeytti tai tuomari keskeytti eikä edes kohdassa hylätty. Tulos tuli, tosin kolmostulos, mutta tulos kuitenkin. 132,5 pistettä eli ei me kovin kaukana oltu edes kakkostuloksesta (140 - alle 160 pistettä), mutta sillä nyt ei sinänsä ole merkitystä. Nyt tarkoitus oli vain päästä loppuun saakka. Pisteet (ilman kertoimia) tässä:

 

1. Luoksepäästävyys 10

2. Paikalla makaaminen 7 ½

3. Seuraaminen kytkettynä 7

4. Seuraaminen taluttimetta 5

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

6. Luoksetulo 8

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

8. Estehyppy 9

9. Kokonaisvaikutus 6

Ja näin reissu siis sujui:

Olin kotikotona käymässä ja, kun sunnuntaiaamuna oltiin lähdössä kohti koetta, niin tajusin, mitä olin unohtanut – Viekkaan kaulapannan. Sillä oli vain valjaat päällä ja mun oli ollut tarkoitus pakata mukaan sekä Viekkaan tavallinen kaulapanta että puokkari. Paniikki iski, pengoin kotivarastot ja löysin pari cavalierien vanhaa puolikuristavaa. Toinen oli vähän iso, mutta sen oli kelvattava, koska ei Viekkua nyt voinut valjaissakaan tokokehään viedä. Matkalla me pysähdyttiin vielä yhdessä huoltiksen kaupassa siltä varalta, että jos ne vaikka myisivät jonkunlaisia koiran kaulapantoja, mutta ei. Ja kattavat valikoimat muka.

Näissä tunnelmissa päästiin paikan päälle. Siru löytyi helposti ja sitten sain kestää jännitystä vielä hetken, koska me oltiin vasta kolmannessa (ja viimeisessä) paikalla makuu -ryhmässä. Mulla oli jo aivan sellainen ”Mitä mä täällä teen? Miks mä kuvittelin, että me oltaisiin valmiita johonkin tokokisaan tässä vaiheessa? Apua! Pois!” -olo. Viekas vinkui siellä hallissa kiihtyneenä, koska hallit kai tuo nykyään niin vahvasti agilityn sen mieleen. Se veti aika kiivaasti eteenpäin, kun vihdoin päästiin kehään ja käveltiin vastakkaiselle reunalle luoksepäästävyyteen ja paikalla makuuseen. Sain sen istumaan sivulle, mutta se oli aika hermostunut – ihan kuin mun jännitys olisi suoraan siirtynyt koiraan. Luoksepäästävyydessä se kuitenkin pysyi istumassa eikä noussut tuomaria vastaan. Olin yllättynyt. Ja video todistaa (koko homma on videolla ja olen katsonut sen jo niin monta kertaa, etten kohta enää pysty näkemään itseäni videolta), että se ottaa oma-aloitteisesti katsekontaktia minuun, kun tuomari lähtee eteenpäin.

Sitten seurasi paikalla makuu. Viekas oli siinä vaiheessa vinosti perusasennossa mun vierellä. Tiedostin sen kyllä, mutta koira vaikutti sen verran epävarmalta, etten ruvennut korjaamaan. Viekas meni ekalla käskyllä maahan ja pysyi koko ajan yllättävän rauhallisesti paikallaan. Mun sydän hakkasi kuin vasara ja kaksi minuuttia tuntui kyllä ihan loputtoman pitkältä ajalta. Möllikokeessa silloin tammikuussa Viekas singahti ilman eri käskyä istumaan heti, kun kävelin sen viereen, mutta nyt se vaikutti melkein flegmaattiselta siinä vaiheessa. Annoin aika voimakkaan käskyn ja se nousi paljon hitaammin kuin tavallisesti nousisi. Nousi kuitenkin, joten sinänsä meidän paikalla pysymis -liike oli aivan onnistunut. 7 ½ saatiin ja vähennykset tuli siitä, että asento oli vino (tottakai kun koira istui jo vinossa, niin se meni vinosti maahankin) ja siitä, että käännän vähän yläruumista ja päätä koiraan päin, kun käsken sen istumaan. Nehän on sellaisia juttuja, joista on jatkossa turha ottaa miinuksia (kuten tuomari sanoikin), mutta nyt olin vain ihan tosi iloinen, että me handlattiin tämä liike.

Viekas oli ihan kivasti kontaktissa ennen kuin mentiin kehään, mutta sitten siitä tuli kuitenkin kehässä ihan kuin eri koira keskittymisen suhteen. Ei siinä, olin kyllä itsekin kuin eri ihminen. Seuraaminen kytkettynä (siitä 7) oli puolet ajasta melkoista haahuilua ja puolet ajasta hienoa, upeaa, aivan oikealla paikalla ja hyvässä kontaktissa seuraamista – Viekas on vähän on-/off-koira. Tuomari sanoi, että pidin hihnaa liian tiukalla. Se kiristyi käännöksissä ja näytti välillä siltä, että olisin ohjannut koiraa sillä. Pidin naamani peruslukemilla, mutta ajattelin, että niin ohjasinkin – muuten olisi joissakin kohdissa tullut vielä enemmän haahuilua. Ja tämähän paljastui sitten vapaana seuraamisessa, jossa sitä haahuilua oli enemmän. Viekas haukahtaa välissä muutaman kerran, välillä se pälyilee ympärilleen, mutta malttaa sitten keskittyä taas seuraamiseen ja kerran se pysähtyy joidenkin äänien takia tuijottamaan niiden suuntaan varmaan viideksi sekunniksi. Aina se kuitenkin palaa tekemiseen, joten ei mulle kauhean huonoa fiilistä jäänyt tästäkään liikkeestä. 5 pistettä saatiin ja, kun kerroin on neljä, niin tämä tietysti laski pisteitä huomattavasti.

Sitten tapahtui se, minkä takia agilitykoiria ei pitäisi viedä tokokehiin. Viekas istuu mun vierellä ja kamerasta näkyy, miten se vilkaisee sivulleen ja näkee siellä tokohypyn. Parin sekuntia tuumittuaan se pinkaisee liikkeelle, käy hyppäämässä hypyn ja palaa iloisesti mun sivulle. Että näin. Onneksi seuraava liike ei ollut alkanut, joten se ei mennyt nollille, mutta yleisvaikutelmaan moiset omat viritykset tietysti vaikuttivat. Liikkeestä maahanmeno, meidän bravuuri, meni mallikkaasti. Hyvää seuraamista ja onnistunut maahanmeno ja tästä siis 9. Samaten luoksetulo meni ihan hyvin, Viekas ei jostain kumman syystä hypännyt minua vasten. Siitä 8. Mutta liikkeestä seisominen meni täysin plörinäksi. En tiedä, miksi Viekas ei pysähtynyt – niin ei ole koskaan käynyt harkoissa. Minä vielä jotenkin jäädyin enkä antanut toista käskyä, jolla se olisi saattanut pysähtyä. Jos haluaa jossitella, niin tässä meni meidän kakkostulos. Nyt kun videolta katson, niin liikkeen alussa seuraaminen on ihan ala-arvoista, Viekas ei katsokaan minuun. Paikka on kyllä oikea, mutta se ei ota yhtään kontaktia. Kun annan seis-käskyn, niin se vilkaisee minua tyyliin ”ai me tehään jotain hommia? Eiks tässä ollakaan vaan kävelyllä? Sori, mä en tajunnut.” Sitten se rupeaa seuraamaan mallikkaasti sen sijaan, että pysähtyisi. Se siis aloittaa työskentelyn vasta siitä käskystä ja olisi niin ollen ehkäpä hyvinkin pysähtynyt toisella käskyllä.

Hyppy (toisella kertaa :D) onnistui muuten hyvin, mutta pysähdyttyään hypyn taakse Viekas otti vielä pari askelta eteenpäin. Siitä pisteen menetys, eli 9 tuli tästä. Kokonaisvaikutelma 6 johtuen siitä oma-aloitteisesta hyppymanööverista siellä välissä.

Olen ihan tyytyväinen. Vaikka Viekkaalla herpaantui keskittyminen monta kertaa ja seuraaminen oli enimmäkseen melkoista haahuilua, niin oli siellä myös paljon onnistuneita kohtia. Ja oli seuraaminenkin joissakin kohdissa ihan onnistunutta (enimmäkseen liikkeiden välissä). Mun pitää miettiä sitä, miten kehun koiraa liikkeiden välissä, jotta sillä ei nouse kierrokset liikaa. Pelkäsin vähän sitä ja olin siksi eilen hyvin hillitty. Pitää myös seuraavaan kisaan muistaa ottaa koira jämäkämmin otteeseen liikkeiden välissä. Ja tietysti poistaa itseltä sellaiset koiraan päin kumartumiset, joista lähtee ihan turhia pisteitä, kun ei tuo niitä tarvitse. Mutta nyt ei muuta kuin lisää treeniä ja ilmoittautuminen menemään seuraavaan kisaan. Sieltä me ehkä voitaisiin lähteä tavoittelemaan jo kakkostulosta. Uskon kyllä, että jossakin vaiheessa kaikki loksahtaa kisoissakin kohdalleen – liikkeethän Viekas osaa kyllä ihan täysin ykkösen arvoisesti jo nyt.