Tänään tokoiltiin vähän vakavammin. Osallistuin Viekkaan kanssa meidän ensimmäisiin möllitokokisoihin. Tosin ihan mölliluokkaan tai voisi sitä nakkiluokaksikin kutsua. Koiraa sai palkata liikkeiden välillä (muttei mielellään liikkeiden aikana), pitää kiinni halutessaan ja paikallamakuu oli vain minuutin pituinen. Halli oli aika pieni ja koiria paljon, tunnelma siis melkoisen tiivis – häiriötä ainakin riitti. Meille liikaakin, koska kun aloiteltiin tokoa, niin kävi ilmi, että vieressä kisattiin myös jonkinlaisessa hyppykilpailussa. Harkitsin jo luovuttamista, kun näin sen, koska Viekkaallahan keittää tunnetusti yli jo silloin, kun se näkee jonkun muun tekevän agia. Kehien välissä oli eräänlainen pressuseinämä, mutta se ei millään muotoa ollut sheltinpitävä.

Osallistuttiin kuitenkin. Pidin Viekkaan kaukana agilitysta ennen meidän vuoroa eikä se kunnolla tuntunut tajuavan, mitä siellä oli meneillään. Paikallamakuussa se haukkui ennen suoritusta silloin tällöin kiihtyneesti, kun agipuolelta kuului haukuntaa, mutta ei lähtenyt mihinkään. Liikkeissä pidin sen ihan varmuuden vuoksi kiinni, ettei agilitaajien sekaan pölähdä yhtäkkiä hullua shelttiä. Aika hyvin se kuitenkin jätti agin huomiotta, kun ei ihan suoraa näköyhteyttä siihen ollut. Koirien paljous ei ollut Viekkaalle sinänsä ongelma, mutta kehän haistelu alkoi vähän koitua ongelmaksi. Ei mitään ihanteellista kontaktia, kun välillä sai nykiä koiran kuonoa maasta. Ja Viekashan ei tavallisesti ole mikään innokas haistelija, joten en tiedä mikä maaperässä oli niin mielenkiintoista. Tähän nähden meni jopa ihan hyvin. Todella hellällä arvostelulla (ja kun sanon todella hellä niin tosiaan tarkoitan todella hellää) saatiin jopa 1. tulos, 182.5 pistettä ja sijoituttiin sijalle 6/16.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen (1 min) 6

Seuraaminen 8 ½

Liikkeestä maahanmeno 10

Luoksetulo 10

Liikkeestä seisominen 9½

Estehyppy 10

Kokonaisvaikutus 10

 

Luoksepäästävyys kaipaa harjoitusta (eipä sitä kyllä ole juuri harjoiteltukaan). Viekas nousi seisomaan ja nuuhkimaan tuomaria, mutta ilmeisesti kaikki suht rauhallisesti ottavat koirat, jotka eivät arastelleet, saivat täydet pisteet tästä. Luoksepäästävyyden jälkeen se tosiaan haukkui agilityääniä ja käyttäytyi hermostuneesti. Sain sen kuulolle onneksi paikallamakuuseen. Se meni ensimmäisellä käskyllä maahan, mutta nousi sitten sellaiseen istumisen ja makaamisen väliseen tilaan ja näytti hirveän tärisevältä (liekö ollut kylmyyttä vai kiihtymystä) ja ylipäätään sellaiselta, että singahtaa minä hetkenä hyvänsä johonkin suuntaan. Parinkymmenen sekunnin jälkeen se kuitenkin lysähti kokonaan makuulle ja pysyi loppuun saakka. Kun palasin sen luo, niin se ponkaisi istumaan ennen käskyä. Tämä täytyy luultavasti lukea sen kiihtyneen mielentilan syyksi. En yleensä harjoitellessa koskaan lopeta paikallamakuuta istu-käskyyn, vaan palkkaan suoraan maahan ja vapautan sitten. Tällä olen pyrkinyt välttämään juuri sellaista ennakointia kuin tänään tapahtui. No, saatiin siis sääli-kuutonen paikallamakuusta kuitenkin.

Sitten oli pitkän aikaa odottelua ennen omaa vuoroa. Kun mentiin kehään, niin alku oli aika hirveää – Viekasta kiinnosti nuuskiminen paljon enemmän kuin tokon tekeminen. Kyllä se vähän seuraamistakin sitten harrasti, mutta ei seuraamisesta kyllä hellimmälläkään asteikolla olisi 8 ½ pitänyt saada. Seuraamisen jälkeen me päästiin paremmin vauhtiin, vaikka kyllä liikkeiden välissä oli sitä kuono maassa kuljeskelua niin paljon, että ärsytti. Seuraavaksi oli liikkeestä maahanmeno, meidän bravuuri, ja se meni oikeasti hyvin. Samaten luoksetulo meni melko hyvin, Viekas ei edes hypännyt minua vasten tullessaan sivulle, minkä se usein tekee. Liikkeestä seisominen oli myös ihan ookoo. Puoli pistettä tuomari rokotti siitä, että näytti siltä kuin olisin pysäyttänyt koiran kiristämällä hihnaa. No, en pysäyttänyt, heitin vain hihnan maahan, kun koira pysähtyi, mutta jos se näytti siltä, niin sitten näytti. Tämä nyt ei ole mikään ongelma, koska eihän koira tavallisesti ole hihnassa näissä liikkeissä.

Estehyppyä ollaan tehty tosi vähän. Tällä viikolla treenasin sitä pari kertaa olohuoneessa virityksellä, jota hyvällä mielikuvituksella varustettu voisi ehkä hypyksikin kutsua. Harjoittelun määrään verraten hyppy meni siis ihan hyvin. Ja kokonaisvaikutuksesta me ei todellakaan oltaisi ansaittu kymppiä, koska keskittyminen oli niin hakusessa. Mutta hyvin Viekas teki silloin, kun teki.

Suurempia yllätyksiä tämä vähän kisamaisempi suoritus ei tarjonnut. Sain vahvistuksen sille, että liikkeet Viekas osaa (paitsi meidän murheenkryyni paikkamakuu kaipaa säätöä), mutta häiriötä ja uusia treenipaikkoja me tarvitaan. Kyllä me ollaan avaamassa kisauramme tämän vuoden aikana. Nyt pitää vain treeneissä ruveta ketjuttamaan liikkeitä ja lisätä häiriötä paikallamakuuseen. En tiedä, voiko tuohon haisteluun mitenkään vaikuttaa, koska sitä ei yleensä koskaan harjoituksissa ilmene.

Harmi, että möllitokokisoja on niin harvoin, ne olisivat meille ihan todella hyvää harjoitusta. Tämänkin päivän suoritus antoi jo paljon viitteitä siitä, missä ollaan menossa ja mihin ollaan menossa. Eteenpäin.