Me vietetään Viekkaan kanssa laiskan rauhallista lauantaipäivää. Minä juon glögiä ja syön pipareita ja Viekas järsii luuta, josta ei kyllä enää irtoa juuri mitään, mutta yritys on kova. Olisihan tuossa noita kirjoitettavia esseitä sun muita luettavia kirjoja, mutta ei taida tänään jaksaa. Viekkaalla ei ole mitään projektia häiritsemässä rentoutumista. Tai no, jos tämän päivän projekti oli silputa talouspaperia lattialle ja suorittaa pehmolelun suolistusoperaatio, niin sen Viekas sai onnistuneesti päätökseen jo aamupäivällä.

Eilen tuli lunta. Me oltiin juuri metsälenkillä, kun lumisade alkoi kunnolla ja lumihiutaleet satoivat kutittavina kasvoille ja maahan ja söpöiksi valkoisiksi pisteiksi Viekun turkkiin. Kun päästiin metsästä kadulle, niin siellä lunta olikin paljon enemmän ja siinähän sitä riitti pienelle koiralle ihmettelemistä. Viekas kulki nenä maassa koko loppulenkin. Tänään aamulenkillä aiheutin hämminkiä sen pienessä mielessä heittelemällä sille lumipalloja, jotka olivat kuitenkin niin heikkorakenteisia, että rikkoutuivat maahan osuessaan. Viekas yritti kovasti ratkaista katoavien lumipallojen arvoitusta, mutta ilmeisesti johtolankoja pitää kerätä vielä seuraavaltakin lenkiltä, koska arvoitus ei nyt aivan auennut. Lenkillä tuli myös pikkupoikien perässään vetämä mörkö vastaan. Se oli punainen ja kolisi eli selvä Viekkaan vihollinen. Minä sanoin, että paras tottua, tuo on talvella erittäinen yleinen mörkölaji. Viekas on eri söpön näköinen, kun se on lumessa riehuttuaan vähän märkä ja pörröinen. Se näyttää aivan pieneltä saukolta. Pitäisi ottaa kuvia, mutta tänään oli niin sumuinen ilma, ettei niistä olisi mitään tullut.

En yleensä kannata koiran jättämistä kaupan eteen odottamaan (ei voi koskaan tietää, että kuka sen siitä päättää napata, varsinkin, kun se on noin söpö otus), mutta tein tänään poikkeuksen lähikaupan kohdalla, kun tarvitsin ihan vain pari juttua. Ja Viekas kyllä kaipaa odottamisharjoituksia. Paha vain, että kun säntäsin kauppaan mielessäni vain, että nopeasti ulos täältä, niin päästäni katosi täysin, että mitkä ne pari juttua olivat, jotka minun oli tarkoitus hankkia. Piti silmäillä hyllyjä tovi ennen kuin ne palasivat mieleen, mutta nätisti Viekas odotti ulkona. Ehkä se oikeasti kasvattaa pikkuhiljaa itselleen sellaista ominaisuutta kuin kärsivällisyys.

Me ollaan treenattu takaa-käskyä tässä muutaman päivän ajan. Pölynimurilla. Viekkaan on siis tarkoitus kiertää pölynimuri, minkä se alkoi selvästi oivaltaa tänään. Tämä siis lähinnä sen vuoksi, että josko siitä olisi agilityssa hyötyä vielä.