Minun piti tehdä blogimerkintä tuolla yllä olevalla kuvalla ja laittaa otsikoksi, että Viekkaan ylitsepääsemätön este, mutta no... ei se sitä enää ole. Viekas nimittäin ponkaisi tuosta ylitse eilen, useampaan kertaan itse asiassa, vaikka yritinkin estellä, mutta se oli niin touhuissaan siinä onnistuttuaan. Kyseessä on siis meidän terassi, ja heti kun Viekas ensimmäisen kerran näki, että muut koirat pääsee loikkaamalla siitä ylitse, niin terassille pääsemisestä tuli sille pakkomielle. Sitten se oli haljeta ylpeydestä, kun vihdoin pääsi tepastelemaan siellä ja tutkimaan kaikkia todella ihmeellisiä juttuja, kuten kukkalaatikoita ja grilliä. Nyt täytyy vain vahtia, ettei se ole tuonne alvariinsa hyppäämässä, en usko, että se tekee pennulle mitenkään hyvää.

Viekas on kyllä muutenkin melkoinen kiipeilijä ja tasapainoilija ja sillä näkyy myös olevan melko hyvä taju korkeuksista. Takametsässä ollaan vähän käyty seikkailemassa ja se on Viekkaasta hurjan kivaa. Se rakastaa aluskasvillisuuden seassa möyrimistä ja puunrunkojen alitse sujahtamista. Jotain agilitykoiran vikaa siinä siis kenties on.