Helteellä ei oikein jaksa. Viekaskaan. Treenien suhteen meillä on viime aikoina ollut hieman hiljaisempaa. Hyppytekniikkaa ollaan vähän treenattu agilityn saralla ja muutamia tynkätokotreenejä pidetty. Sain vihdoin hankituksi metallinoutokapulan, joka osoittautui vähän kovemmaksi palaksi puraista. Tai oikeastaan ei osoittautunut, koska Viekas ei ota sitä suuhun, saati että pureskelisi sitä. En osannut odottaa, että se muodostuisi näin isoksi ongelmaksi, vaikka kieltämättä sen hankkiminen myöhästyi ainakin vuodella. Jotenkin jäi myös pentuaikana lusikan säilyttäminen lelukorissa aika olemattomaksi, joten tyhjästä lähdettiin metallin kanssa liikkeelle. Mutta mikään kiire sillä ei tietysti ole. Nyt mennään naksuttimen kanssa pikku hiljaa eteenpäin. Kai se on hyvä, että haasteita riittää.

Viekkaalla oli juoksut kesäkuussa, joten se joutui hengaamaan kotona, mutta minä olin turistina muutamissa agikisoissa (mm. sm-kisat) ja kieltämättä alkoi kisajalkoja kutitella. Täytyy katsoa, miten syksyllä lähtevät treenit sujumaan ja koska niissä kisoissa uskaltaisi oikeasti startata. Keinu on kesken, rengas on vähän epävarma, mutta muuten esteet alkavat olla tuolla Viekkaan pienien pähkinäaivojen pohjalla. Onneksi heinäkuussa on kai pari möllikisaa, joihin voi osallistua.

Treenaamisen sijaan Viekas on lekotellut pihalla ja viettänyt myös rantaelämää. Todistusaineistoa ohessa.