Yksi virstanpylväs on taas saavutettu – kokeiltiin eilen siipiämme agiliidossa eli käytiin juoksemassa meidän ensimmäinen agilityn möllirata. Minä olin jotenkin aivan hermona ennen kisaa: ”Viekas häiriintyy kaikesta hälinästä” ja ”ei me olla vielä valmiita kisaamaan mölleissä” ja ”homma kaatuu viimeistään ensimmäiselle suoralle siellä radalla ja mitäs muuta mölliradalla on kuin suoria”. Pääsin kuitenkin ilmoittautumiseen asti.

Ratakin oli sitten aika mukava, tosin siellä oli yksi suora, jota etukäteen veikkailin meidän kompastuskiveksi. Ja no, se oli myös samalla sitten Viekkaan ensimmäinen viidentoista esteen rata. Rataantutustumisessa ei kuitenkaan enää jännittänyt, oli vain tosi siistiä päästä kisoihin pitkästä aikaa. Ja itse suoritus oli ihan loistava. Hyvät kontaktille pysähtymiset eikä yhtään rimaa tullut alas. Ja me selvittiin siitä keskellä rataa olevasta suorastakin. Viekas kysyy siinä multa, että tuolle seuraavalle hypyllekö, mutta se ei pyöri voltteja välissä. Ihan ihmeellistä kehitystä. Lisäksi Viekas on alkanut korjailla mun ohjausvirheitä, mikä lienee meidän jatkon kannalta olennaista, koska ne ei ihan heti häviä.

Nollarata siis ja voitto ajalla 27.24, mutta sijoituksia tärkeämpää oli kyllä se, miten hyvin me onnistuttiin, miten hyvin Viekas malttoi keskittyä ja kuinka nyt on taas yksi lasiseinä kaadettu meidän jatkon kannalta. Viekas ei ollut mun mielestä ihan nopeimmillaan radalla, mikä varmaan pelasti sen suoran ja muutenkin helpotti mun ohjaamista. Kun opettelee ohjaamaan triplasti nopeampaa koiraa kuin se edellinen kisakaveri, niin tulee aina välillä vastaan niitä tilanteita, joissa tajuaa, että ”voi helvetti, mä en vaan ehdi ajoissa tuonne seuraavalle esteelle.” Santun kanssa aina ehti, silloinkin, kun se alkoi saada enemmän vauhtia. Nyt on vaan tosiaan opeteltava ohjaamaan. ”No daa”, sanoisi Viekas, jos osaisi puhua. Ja kyllä se oikeastaan jo sanookin – kovaa ja korkealta.

Viekkaalla on ollut aika tekemisentäyteisiä päiviä tässä viime aikoina sen verran, että tänään pidetään ihan täydellinen lepopäivä. No, käydään lenkillä kyllä, mutta agit, temput ja tokot jätetään kokonaan väliin. Hieronta voisi kyllä olla paikallaan. Siis Viekkaalle.