Eilen käytiin tokoharkoissa. Viekas oli ihan hirveän hyvin kuulolla melkein koko harkat. Se vaan tuijotti mua ja odotti, että mitä seuraavaksi tehdään, seuraaminen oli erinomaista. Sitten kun harkkojen loppupuolella kouluttaja ehti meidän luo, niin puolet kontaktista katosi. Se haisteli välillä maata, teki ylimääräisen kierroksen ja muuta säheltämistä. Mutta oikeastaan se oli hyvä, että Viekas näytti pahimmat puolensa, koska nyt me saatiin tosi hyviä neuvoja. Puhuttiin siitä, että Viekas on ihan äärettömän vilkas ja toisaalta ei kovin miellyttämisenhaluinen, mikä on oikeastaan aika hankala yhdistelmä. Onneksi se on sentään ahne, se vähän helpottaa. Mutta niin, jos Viekas istuu mun sivulla ja saan itse ohjeita, niin ei sillä hermo kestä koko aikaa olla paikallaan (siis jos se ei ole tiukasti käskyn alla). Se haluaisi käydä pyörähtämässä muutaman kierroksen jossain ja tehdä kaikkea mahdollista muuta. Meiltä puuttuu hirveästi sellaista perusvarmuutta tuosta tekemisestä.

Nyt pitäisi sitten kiinnittää paljon huomiota juuri tuollaisiin perusasioihin. Ihan perusasennossa kestämiseen ennen liikkeen alkua ja muutenkin sellaiseen mentaliteettiin, että kun tehdään, niin tosiaan tehdään eikä haahuilla mitään muuta. Viekkaallahan on ollut tapana vapaa-käskyn kuullessaan, juosta vaikka pieni kierros ympäri, ihan kuin se tuulettelisi tunteitaan, mikä on ollut aika häiritsevää. Nyt me ehkä ruvetaan toteuttamaan sitä, että liikkeiden välillä pyydän sen vaikka maahan tai jotain, ettei sillä ole mahdollisuutta pyörähdellä omiaan. Ongelmahan on ollut se, että lopetan aina kaikki liikkeet vapaa-sanaan, mikä Viekkaalle tarkoittaa, että se on vapaa tekemään, mitä tahtoo, mutta minä en tahdo, että se lähtee vaeltelemaan (edes viideksi sekunniksi), vaan keskittyy minuun. Haasteita, haasteita, mutta ehkä se on vain positiivista.

Nyt minä lähden möllikisatöihin ja Viekas joutuu jäämään kotiin. Ei siis agitreenejä tällä viikolla. Mutta me käytiin äskettäin juoksentelemassa jäällä ja tehtiin pieni tokoilu siihen perään, joten on se edes jotain, vaikkei agille tietenkään vedä vertoja.