Viekkaan kalenteri oli viime viikonloppuna buukattu aivan täyteen. Lauantaiaamuna puoli seitsemältä lähdettiin kohti Juukaa ja Juukan (Juuan?) ryhmänäyttelyä. Vahvasti aamu-uninen Viekas ei ollut yhtään tyytyväinen, kun matkaan piti raahautua jo silloin, kun aikaiset linnutkaan eivät ole vielä hereillä, mutta onneksi se sai autossa lyhennettyä univelkaansa. Ainakin paremmin kuin omistajansa, jota jännitti. Ei olisi kyllä paljon tarvinnut jännittää, koska näyttelypaikalla Laura laittoi koiran kuntoon eikä mun tarvinnut kuin mennä kehään. Isoakin suurempi kiitos vielä, jos vaikka sattuisit lukemaan!

H:ta lähdettiin hakemaan ja H tuli, joten nyt on sitten tulos virallisesta näyttelystä. Ihan hyvä. Viekas käyttäytyi kehässä ja kehän ulkopuolella oikein mallikelpoisesti, vaikkei aivan malliainesta sitten ollutkaan. Tuomari (Saija Juutilainen) sanoi näin:

23 kk. Jäntevä, hyvärunkoinen nuori narttu. Kookkaampi, mutta hyvät mittasuhteet. Hyvälinjainen nartun pää. Erinomainen litteä kallo. Hyvä kuono-osa ja purenta. Hieman leveäasentoiset, raskaasti taittuvat korvat. Kauniit, puhtaat värit. Liikkuu reippaasti, mutta kovin lyhyellä taka-askeleella. Mukava luonne.

Eli ”ihan kiva, muttei ihan mun tyyppiä” tuntui olevan tuomarin mielipide Viekkaasta ja aika lailla Hassuhännistä yleensäkin. Olin silti ihan tyytyväinen – ei me mitään supermenestystä lähdetty hakemaankaan.

 

 

Juuasta jatkettiin Joensuuhun kyläilemään. Viekkaan kanssa on ihana olla reissussa, koska se ei stressaa turhia ja on kuin kotonaan joka paikassa (olettaen, että minä olen myös siellä).

 

 

 

Joensuussa tuuli niin, että Viekkaan liian raskaasti taittuvat korvatkin lepattivat.

 

 

 

 

 

Kun kerrankin oli jopa kamera käytössä, niin pitihän neitiä sitten tähtäillä sen verran, minkä Siperiasta puhaltavalta viimalta pystyi. Kuvat taas lähinnä Lantun ottamia, kiitos kun uhrasit sormesi. ;)

Sunnuntai-iltana palailtiin sitten junalla takaisin kotiin. Viekas oli aika tööt eikä ollut ainoa väsynyt matkalainen. Ensi sunnuntaina jätetään missikehässä pyörimiset vähemmälle ja lähdetään kokeilemaan kepillä (hyvin heikkoa ja säröilevää) jäätä tokokentille. Apua.