Jee, agility alkoi tänään. :) Harkat kesti puoli kymmeneen ja me käydään Viekkaan kanssa vielä ihan kierroksilla. Jotenkin tuntuu siltä, ettei nukkumaan meneminen keskiviikkoisin tule tapahtumaan ihan kauhean aikaisin.

Mutta oli ihan tosi hienoa, kun agility jatkui taas. Me ollaan tehty tiiviisti tokoa joulun jälkeen, joten oli tosi hauska päästä irrottelemaan agilityn pariin. Ja puitteet on nyt kyllä ihan priimaluokkaa: mukavan oloinen ryhmä, mukavan oloiset ohjaajat, uusi mielettömän siisti halli ja sinne kätevä parinkymmenen minuutin kävelymatka meiltä. Ei voi valittaa. Ja kaiken lisäksi ensimmäiset harkat meni oikein kivasti. Hallissa on tilaa hengittää ja kävellä ympäriinsä törmäämättä muihin, toiset ryhmät ovat aitojen takana ja nyt pääsee pujahtamaan ulos rauhoittumaan silloin, kun ei ole oma vuoro tehdä. Sehän on Viekkaalle ihan ensiarvoisen tärkeää.

Viekas oli innoissaan ja vauhdikas, mutta kun se ei päässyt kehän laidalta seuraamaan muiden suorituksia (me käveltiin sen sijaan rauhallisesti ulkona), niin se ei kiehunut yli. Se on paljon vähemmän stressaavaa sekä mulle että koiralle ja tuntui ainakin yhden kerran perusteella vaikuttavan positiivisesti suorituksiinkin. Ekalla kerralla käytiin läpi kepit ja kontaktit ja tehtiin loppuun pieni radanpätkä. Kun päästin Viekkaan keppien edessä vapaaksi ja annoin käskyn, se säntäsi täysillä keppien ohi ja jatkoi jonnekin kymmenen metrin päähän. MUTTA tuli käskystä luokse ja spurttinsa jälkeen pystyi keskittymään jo tekemiseenkin. Tehtiin onnistuneesti kepit molemmilta puolilta (kuudella kepillä), joten taidot ei ilmeisesti ole tauon aikana kadonneet mihinkään. Meidän radalla ei ollut A:ta, mutta tehtiin keinu ja puomi. Pidin Viekkaan hihnassa ja ainakin kouluttaja väitti, että se pysähtyi kontaktille, kun huusin seis eikä tarvinnut hihnasta pysäyttää. Kova into sillä oli mennä, mutta jos noihin pysähtymisiin alkaa nyt tulla järkeä, niin jossakin vaiheessa voisi ruveta tekemään vapaana kontakteja.

Radanpätkällä oli hyppy, mutkaputki, sen jälkeen valssi (tai persjättö, mutta me tehtiin valssi) ja kaksi hyppyä. Ja Viekas veti koko homman läpi ampaisematta kiinni minuun. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt. Sain sitten hyviä ohjeita omasta liikkumisesta ja muusta, mutta parasta oli kyllä se, että Viekas oli niin loistava. Tästä on kauhean kiva jatkaa ensi viikon keskiviikkona.

Nyt Viekas simahti aivan täysin. Sillä on ollut kova päivä. Ensin pikkusheltti Hekku (6 kk) oli päivän hoidossa meillä ja sitä piti paimentaa ja sitten vielä agiharkat siihen päälle. Mutta eipä tuo taida valittaa – paitsi siitä, että kuppiin pitäisi ilmestyä kohtapuoleen jotakin mahan murinan poistavaa.