Olen ollut surkea bloginpäivittäjä viime aikoina, mutta syytän siitä lähinnä kiirettä – ja aikatauluongelmia. Aikatauluongelmathan tarkoittaa suomeksi sitä, että olen tiennyt monista koulutehtävistä ja tenteistä koko syksyn, mutta alkanut tehdä niiden eteen jotain vasta aivan viime tipassa. Kyllähän se pitäisi tietää, ettei englanninkielistä tenttikirjaa vain lukaista läpi viimeisenä iltana. Viekas-raukka on paitsi saanut vähemmän huomiota viime aikoina, niin joutunut myös kuuntelemaan huonoa ääntämystäni; tykkään välillä lukea englantia ääneen, se auttaa keskittymään

Tänä viikonloppuna oli arktiset agilitykisat Polleparkissa, ja Laura ja Merri tulivat meidän vieraiksi. Ja tämän päivän viimeisellä radalla juoksivat sitten itsensä komeasti kolmosiin! Jee, onnea Lanttu ja Mersu! Lauantaina oli niin pitkä päivä maneesilla, että Viekas jäi kotiin vetelemään hirsiä lämpöiseen. Merri ja Laura pinkoivat vitosen kepeiltä ja jälkimmäiseltä radalta hylyn ja minä olin töissä (eli seisoin jääkalikkana radan reunalla ja toivoin, ettei kukaan pudota muurin palasia, koska en saa niitä kohmeisilla käsilläni paikalleen ennen kuin muuri hypätään uudestaan). Sunnuntaina olin vain turistina ja otin Viekkaan mukaan, mutta neiti oli kyllä pääasiassa autossa. Se näet rupesi heti ulos päästyään nostelemaan käpäliään, kun sillä oli niin kauhian kylmä. Siinä lienee ollut osa esittämistä, neitiä harmitti, kun sille ei ollut mitään osaa viikonlopun showssa ja kotiinkin oli ilmestynyt Macho-Merri omimaan luita ja nukkumapaikkoja, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei agility ole moisten pakkasten laji. Eihän mitään vastaavia urheilusuorituksiakaan moisissa olosuhteissa suoriteta. Koiran pitäminen lämpimänä ja lämmittäminen oli tosi työlästä. Maneesissa oli vielä kylmempi kuin ulkona – tai olisi ollut, jollei ulkona kylmyyttä olisi lisännyt vielä hyytävä viima. Lisäksi tänään, kun seurasin maksi kakkosia, näytti kyllä siltä, että moni koira hyppäsi jo aika jäykästi (Merri mukaan lukien). Tuntui siltä, että edellisen päivän kylmät kisat vaikuttivat.

Alkoi kyllä pakkasesta huolimatta tehdä mieli itsekin kisaamaan, mutta se siintää meillä vielä kaukana. Viekkaan agilitykuulumisia kirjoittelen lisää joskus myöhemmin.