... nimittäin esitelmä toisella kotimaisella tänään. Ja niin joo, agitreenit myöskin. Agitreenit meni itse asiassa niin hyvin, että on vähän vaikea keksiä analysoitavaa, kun ei tarvitse kaikesta nipottaa. Mutta koska tämä treenien "auki kirjoittaminen" on osoittautunut hyväksi tavaksi työstää omia ajatuksia, niin ei skipata sitä.

Viekas oli reilusti rauhallisempi kuin koskaan aikaisemmin. Siis harjoitteiden välissä, sinä supertylsänä odotteluaikana, kun muut tekee sen esteitä, vaikka se osaisi itse niin paljon paremmin tai taatusti ainakin nopeammin. Ja nopeushan on kaiken a ja o, suola ja sokeri, ainakin jos Viekkaalta kysytään. (Vaan ei kysytä.) Niin ja rauhallisempihan ei todellakaan tarkoita rauhallista, mutta tänään se tarkoitti ainakin vähän hiljaisempaa, mikä sopii ohjaajan hermoille. Eikä Viekas yrittänyt kertaakaan livistää omille teilleen ja minä luotin siihen taas vähän enemmän kuin viime kerralla, joten hyvällä tiellä kuljetaan tässäkin.

Aloitettiin kepeillä. Oikealta puolelta pari tosi hyvää suoritusta, mutta vaikeampi (yritän olla sanomatta väärä) puoli vähän takkusi. Tehtiin lopulta sitä vain kuudella kepillä, että saataisiin hyvä onnistunut suoritus. Kouluttajan kanssa puhuttiin siitä, että kulmia pitäisi ruveta harjoittelemaan. Täytyy muistaa seuraavissa treeneissä. Tähän asti olen ollut vain, että "jee, se teki täällä vieraassa paikassa kepit, hyvä hurtta", mutta nyt voi kyllä ruveta vaatimaan vähän enemmän. Sitten tehtiin takaa kiertoa ihan yksittäisenä harjoituksena. Se meni hyvin, lähinnä sen takia, että Viekas kiertää täällä kotona välillä pölynimuria (siis käskystä), joten homma oli tuttu sille. Olen opettanut kiertämisen agilitya silmällä pitäen, joten ihan kiva ottaa se käytäntöön.

Varsinaisessa harjoituksessa meillä oli kolme hyppyä peräkkäin, muttei suorassa jonossa, vaan vähän vinossa toisiinsa nähden. Tarkoitus oli kiinnittää huomiota sivuttaisetäisyyteen, joten ohjaajan piti juosta suoraan koko pätkä ja koiran hakea hypyt. Viekulla oli namikuppi hyppyjen takana, joten homma toimi. Se ei hyppinyt ollenkaan minua vasten, vaan suunnisti suoraan kupille ja hyppäsi vauhdilla (yllätys yllätys) kaikki kolme hyppyä. Ilman namikuppia se olisi taatusti äheltänyt minussa kiinni, joten tosi hyvä, että tehtiin näin.

Renkaalla ei mitään ongelmaa, otettiin muutama toisto. Kontaktina tehtiin puomia. Pidin Viekkaan kiinni, koska en usko, että se pysähtyisi vapaana kontaktille. Jossakin vaiheessahan se on päästettävä vapaaksi, mutta teen sen mieluummin ensin A:lla ja me tarvitaan vielä rutiinia sitä ennen. Ja Viekkaan pitää oppia tietämään, että namialusta odottaa siellä esteen lopussa. Mutta puomi meni siis oikein hyvin ja hurjaa vauhtia, kuten tuntui menevän vähän kaikki tänään. Kiva!