... Viekun lisäys otsikkoon: "Miten niin taas? Eikä ole taas, vaan aivan liian harvoin!"

Viime kerrasta jäikin analyysi (hmm, analyysi kuulostaa kovin tiedostavalta ja tieteelliseltä, vaikka oikeasti meidän treenit on täyttä räpiköintiä) kirjoittamatta, mutta samasta teemasta jatkettiin eilen kuin viikko sitten. Eli persjätöstä. Ja se on vaikeaa – minulle siis. Santun kanssa valssattiin ja valssattiin ja valssattiin, joten persjätöt ovat vieläkin minulle aika lailla hepreaa tai mitä lie muinais-kreikkaa. Jotenkin tuntuu niin kovin epäluonnolliselta jättää koira selän taakse. No, persjätöt sujuivat itse asiassa ihan suhteellisen hyvin minulta tällä kertaa, mutta ongelmia oli taas Viekkaan etenemisessä. Sen pitää siis joka välissä tulla haukkumaan minulle ja roikkumaan kiinni minussa. En oikeastaan tiedä ihan tarkkaan, että mistä on kysymys. Se on toisaalta komentamista, toisaalta ohjauksen kysymistä ja enimmäkseen kaiketi järjettömän kuumana käymistä. Minun vain täytyy pysyä ihan todella rauhallisena, mutta käskyttää tiukasti. Kun ennen Viekasta on joutunut kaikella omalla tekemisellään innostamaan koiraa (Santtua siis), niin muutos on aika iso, mutta eiköhän se tästä.


Eilen putoili rimoja aika tavalla heti kun ne olivat vähän korkeammalla. Viekas viuhtoo menemään vauhdilla, mutta ei tarkasti. Se ei siis yhtään katso, miten se hyppää. Vähän pelottaa, että millainen rimanpudottelija siitä tulee vai oppiiko se jossain vaiheessa käyttämään pieniä aivojaankin. Lopputreeneistä me saatiin valita, että tehdäänkö lisää persjättöjä vai rallirata. Minä äänestin persjättöjä, mutta Viekas rallirataa. Ja ralliratahan sitten voitti ja sitä tehtiin. Kaksi hyppyä (joiden välillä oli vähän kulmaa), suora putki ja muuri lopussa. Tulipahan juostua. Me tehtiin Viekun kanssa niin, että lopussa oli namikuppi - josko se vähän karsisi sitä hyppimistä ja kiehumista. Ja no, oli siellä hiukan onnistuneempiakin suorituksia seassa. Ja minä olin ihan puhki – kasvihuoneen pohjahiekka on edelleen suoraan Miami Beachilta.Onneksi ihmiset on kuljettaneet sitä kengissään niin paljon kotiinsa, että se on vähän tasoittunut.

Tänään meillä oli aamupäivän nelikuinen shelttipoika hoidossa ja jouduin hämmästyksekseni toteamaan, että mun pikku Viekas-pentuhan taitaa olla jo aikuinen. Siis näyttää siltä pennun rinnalla. Käytöksestä sitä ei juuri huomannut, vaan kaverukset rellestivät melkein koko ajan. Viekas näytti välillä vähän kyllästyneeltä, mutta heti kun pentu menetti hetkeksi mielenkiintonsa ja rupesi tutkimaan Viekkaan luita ja leluja, niin Viekku oli haistelemassa ja tökkimässä, että mitä, etkö sä enää leikikään. Pentu lähti ja nyt Viekku on ihan uupunut - se saa jäädä tänne vetämään hirsiä (eriskummallisista sanonnoista puheenollen, mikähän mahtaa olla tuonkin ilmauksen etymologia?), koska mun täytyy lähteä pariksi tunniksi harrastamaan koulunkäyntiä.