Tänään oli erittäin sateinen, kylmä, epäkeväinen ilma, mutta me uhmattiin säätä ja lähdettin silti Viekun kanssa lähikentälle. Ei ollut häiriötä, ei muita treenaajia eikä ohikulkijoita. Tein ensimmäistä kertaa Viekkaan kanssa kokonaisia alokasluokan liikkeitä monta peräkkäin. Vähän kisamaisuutta siis, mutta palkkasin kyllä koiraa. Tarvitsisin seuraavaksi harjoituksen, jossa joku liikkuroi muutaman liikkeen meille ja ennen kaikkea katsoo meidän suoritusta (ja kenties kuvaa sen), mutta täksi kerraksi tämä täysin häiriötön tilanne oli meille oikein hyvä. Vain minä ja Viekas ja tyhjä kenttä. Viekas pysyi hyvin mun hallussa, vaikka lähtikin edelleen liikkeiden välillä kauemmaksi mun läheltä kuin tykkäisin. Mutta palasi siis heti kutsusta takaisin. Tein siis paikallamakuun, luoksetulon, seuraamisen vapaana, liikkeestä maahanmenon ja liikkeestä seuraamisen.

Paikallamakuu – tein muuten alokasluokan paikallamakuun, mutta lyhensin ajan kahdesta minuutista minuuttiin. Viekas meni maahan hyvin ekasta käskystä ja periaatteessa pysyi paikallaan. Lue: se pälyili ympärilleen levottomasti, käänteli päätään ja kuunteli ääniä. Kerran se ikään kuin kellahti toiselle kyljelleen, jolloin karjaisin ei. Muuten se siis pysyi aloillaan. Minuutin jälkeen kävelin takaisin sen luo, käskin istumaan ja vapautin. On meillä huonompiakin paikallamakuita ollut, mutta kyllä tämä liike vaatii niin paljon treeniä. Nytkään ei ollut muutamaa lehtokurpan huutoa lukuun ottamatta minkäänlaista häiriötä ja silti Viekas oli kovin levoton. Minulla on pieni dilemma tämän kanssa. En haluaisi harjoitella niin paljon, että Viekas kyllästyy liikkeeseen, mutta silti se pitäisi saada varmaksi, jos me joskus ollaan menossa kisoihin. Ja ollaanhan me.

Seuraaminen – skippasin hihnassa seuraamisen, koska en halunnut kytkeä Viekasta, jolla oli vapaana kohtuullisen hyvä vire päällä. Viekas hypähti liikkeellelähdössä ja edisti vähän ensimmäisellä suoralla. Seuraamispaikka oli myös vähän väljä. Mutta periaatteessa siis ihan ookoo seuraamista siihen asti. Käännöksen jälkeen se rupesi nuuskimaan maata. Jatkoin muutaman metrin eteenpäin, koska halusin nähdä, että palaako se seuraamiseen, mutta sitten kyllästyin katsomaan mokomaa torveilua ja palautin Viekkaan mukaani. Loppu olikin sitten taas ihan hyvää seuraamista, tosin kääännös oikeaan oli vähän haahuileva, mutta nopeesti Viekas otti sitten mut kiinni.

Liikkeestä maahanmeno oli oikeasti hyvä. Hyvää seuraamista, kohtuullisen nopea maahanmeno ja Viekas myös pysyi maassa, kunnes palasin sen viereen ja käskin perusasentoon. Sen huomaa, että me ollaan tehty tätä aika paljon viime aikoina.

Luoksetulo oli aika jees myös. Viekas jäi odottamaan ja pysyi paikallaan. Sen vauhti oli melkoinen, kun se rynnisti mun luo, mutta sivulletulo oli kohtuullisen siisti. Se tosin tökkäsi tullessaan mun kättä kuonollaan (namien toivossa todennäköisesti), mistä kaiketi voisi tulla vähennyksiä kokeissa.

Liikkeestä seisominen on meidän repertuaarissa melko uusi liike. Se on saatu kuntoon vasta hiljattain. Viekas seurasi ihan hyvin taas ja jäi kyllä seisomaan, kun sanoin seis, mutta aika hitaasti. Se siis otti askeleita vielä käskyn jälkeen. Jostain syystä hidas reagointi seis-käskyyn on ollut meillä vähän ongelmana aina välillä, vaikka olen opettanut Viekkaan pysähtymään pelkällä takaa palkkauksella, joten sillä ei sinänsä pitäisi olla syytä edistää. Mutta se siis jäi seisomaan ja pysyi siinä, mutta ennakoi perusasennon.

Olin silti aika tyytyväinen treenituokion jälkeen. Hyppyä, luoksepäästävyyttä ja paikallamakuuta lukuun ottamatta meillä alkaa olla alokkaan liikkeet kasassa. Hyppyä olen treenannut vähän eikä siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. Vähän lisää treeniä niin sekin alkaa olla kunnossa. Jotta en tylsistyttäisi koiraa tai itseäni, niin suuntailen varovasti katsettani uusiin haasteisiin. Noutoahan me ollaan harjoiteltu, mutta tekisi mieli hankkia metallikapula ja ruveta treenaamaan sen kanssa myös. Samaten ruutua voisi ruveta tekemään pikkuhiljaa. Katsellaan.