Tokotreenit on edenneet ja me ollaan edistytty – ja yhä selvemmin alkavat näkyä myös meidän ongelmakohdat. Kaksissa viimeisissä yhteisissä treeneissä olen jopa pitänyt Viekkaan vapaana, kun treenaamassa on ollut vain kaksi muuta koirakkoa meidän lisäksi. Viekas karkasi molemmilla kerroilla ottamaan kierroksia kentällä pari kertaa, mikä tietysti harmitti mua älyttömästi, mutta samalla sydäntä lämmitti myös se, että koko muun ajan se oli hienosti käsissä. Sen kontakti on parantunut selvästi ihan muutaman viikon aikana – nyt se todella tahtoo tehdä yhdessä mun kanssa. Viimeksikin treeneissä kuuden maissa kentän ohi (ja joissakin tapauksissa läpi) meni todella paljon pyöräilijöitä, lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia, mutta Viekas pystyi silti keskittymään tekemiseen. Tuo kenttä on sikäli ihanteellinen harjoitteluun, että autoja sen ohi ei mene ollenkaan, mutta muuta poppoota sitäkin enemmän.

Sitten varsinaiset treenit. Seuraaminen on parantunut eniten, nykyiseen seuraamiseen verrattuna meidän talviset suoritukset oli haahuilua. Viekas alkaa hyvin ymmärtää, että liikkeen loppuessa pitää pysähtyä sivulle ja pitää myös kontaktin hienosti. Seuraamispaikkakin alkaa olla varsin hyvä. Ongelmaksi on muodostunut se, että kun Viekas on innostunut lisää, niin se tahtoo nykyään liikkeelle lähdössä ns. hypähtää liikkeelle. Mun täytyy muistaa pitää kättäni niin, ettei se ainakaan namia kurkottamaan hypi. Vähän samantapainen ongelma on sivulletulossa: Viekas ikään kuin hypähtää mun sivulle.

Meidän murheenkryyni on edelleen paikallapysyminen. Tiedän, että olen itse vaikeuttanut sitä paljon, koska meillä on (ennen tämän kevään tokokärpästä) tullut liian paljon epäonnistuneita suorituksia ja epävarmuus on kasaantunut sekä minuun että koiraan. Sisällä Viekas pysyy jo melko varmasti, mutta ulkona on kovin vaikeaa. Teen lyhyitä suorituksia, pyrin helppoihin harjoituksiin, joissa on helppo onnistua, mutta ärsyttää, kun saa koko ajan olla vähän varpaillaan. Ja kyllä niitä epäonnistumisia on tullut viime aikoinakin huolimatta siitä, että olen pyrkinyt olemaan varovainen. Viekas ei juuri kestä häiriötä paikallamakuussa.