Muhun on nyt iskenyt varsin sinnikäs tokokärpänen – tiedä sitten johtuuko se keväästä vai mistä. Joka tapauksessa olen tällä hetkellä varsin innokas treenaamisen kanssa ja ajattelin, että harjoituksista on pakko ruveta kirjaamaan asioita myös paperille (tai siis koneelle), jotta pysyy paremmin kärryillä siitä, missä mennään.

Lähtötilanne on se, että Viekas on hauska mutta haastava koulutettava. Se kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja kuumenee helposti. Se on nyt pysynyt kuulolla varsin hyvin, kun treenaan yksin, mutta se häiriintyy todella helposti siitä, kun muut tekevät samalla kentällä, erityisesti jos muita koiria palkataan lelulla tai ne tekevät jotain juoksua ja ryntäilyä sisältävää. En voi tällä hetkellä juuri pitää sitä vapaana, kun kentällä on muitakin, koska nuo mainitsemani tilanteet kiinnittävät sen huomion niin, ettei voi luottaa siihen, että se pysyy mun hallinnassa. Tämä häiriöherkkyys on meidän suurin haaste. Suunnittelin nyt niin, että teen helppoja harjoituksia silloin, kun me ollaan muiden kanssa samaan aikaan kentällä, palkkaan paljon ja yritän saada mahdollisimman paljon onnistumisia aikaan. Ainakin toistaiseksi pidän Viekkaan lähinnä kiinni, koska muuten mun energia menee hermoiluun siitä, että säntääkö se häiritsemään muita. Vain silloin, kun käyn yksin kentällä, treenaan varsinaisesti eteenpäin ja opetan lisää liikkeitä. Ja silloin, jos se lähtee lapasesta eli rupeaa ottamaan spurtteja kentällä eikä tule heti kutsuttaessa luoksi, niin lopetan siihen paikkaan. Näillä mennään ja katsotaan, miten me kehitytään.

Olen itse koirakoulua pitäessäni aina tolkuttanut, että palkka oikeaan aikaan ja tarpeeksi usein ja niin edelleen, mutta tänään tokotreeneissä huomasin, että palkkaan Viekasta vähän miten sattuu. Tuli typerä olo, kun tajusin sen – nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni tuon asian suhteen. Nyt palkkaa enemmän ja oikealla hetkellä ja lisäksi lisään varmaankin aika paljon naksun käyttöä tokossa, jotta pystyn palkitsemaan juuri oikeassa kohtaa. Meidän seuraaminen parani heti niin paljon, kun lisäsin palkkausta ja ennen kaikkea muutin sitä johdonmukaisemmaksi. Omien metodien katseleminen kaukaa on kyllä äärimmäisen hyödyllistä, niille turtuu niin helposti.

Varsinaisista liikkeistä sitten. Olen lähipäivinä treenaillessani keskittynyt noudon ja liikkeestä seisomisen opettamiseen. Molemmat ovat liikkeinä kesken. Liikkeestä maahanmeno alkaa olla kunnossa, mutta en ole sitä kokonaisena liikkeenä juuri tehnyt. Palasten pitäisi kuitenkin ruveta olemaan kohdallaan. Paikallamakuu on muuten viime aikoina onnistunut hyvin, mutta tämän illan tokotreeneissä se meni aivan pipariksi. Viekas on tehnyt pari onnistunutta paikallamakuuta ryhmässä ja ilmeisesti luotin liikaa sen kestävyyteen, koska tänään ei onnistunut. Tilanne oli liian stressaava. Nyt vain paljon treeniä taas yksittäin ja seuraavissa ryhmätreeneissä todella todella helppo paikallapysyminen, jotta saadaan sen itseluottamus taas kohoamaan. Viekas oli muuten tänään todella erinomaisessa vireessä - olin aivan haltioissani siitä, miten mahtava otus mulla oikeasti on tuolla hihnan päässä. Pinkin hihnan päässä. Yritin ennen treeneihin lähtöä etsiä Viekkaan nahkahihnaa, jotta me oltaisiin vähän katu-uskottavamman näköisiä tokoharkoissa, mutta kun ei löytynyt, niin oli pakko lähteä pinkissä.

Tästä me jatketaan. Harjoiteltavaa on hirveästi (alokkaan liikkeetkin aivan kesken enkä halua niitäkään jäädä loputtomiin hinkkaamaan, vaan pitää päästä laajentamaan repertuaaria, jotta koirankin kiinnostus pysyy yllä), onneksi intoakin on hirveästi tällä hetkellä. Täytyy vain muistaa nyt, etten innostuksissani treenaa liikaa ja tylsistytä koiraa. Huomenna ehkä pidetään huilipäivä tokosta – Viekkaalla on sitäpaitsi leikkitreffit sovittu Rocyn kanssa.