Meidän agilitykurssi loppui juuri, kun Viekas rupesi olemaan hallinnassa. Toiseksi viimeisellä kerralla pystyin jättämään Viekkaan paikalleen suoran putken eteen eikä se sännännyt matkaan ennen kuin annoin luvan. Voitteko uskoa? Minä voin vain hädin tuskin. Mikään este ei tuota juurikaan ongelmia, mutta kepit eivät tietenkään suju vielä enkä ymmärrä, että miten tuon koiran saa ikinä pysähtymään kontakteille. Onneksi se on niin suunnattoman ahne, targetilla odottava makupala on tähän mennessä toiminut punaisena lankana. Asiaa on helpottanut se, että koira on vielä toistaiseksi ollut hihnassa. Kepit opetan kesän aikana, samoin hion kontakteja, mutta syksyksi me haluttaisiin hirveästi treenipaikka. Yritän tehdä voitavani.

 

Viime sunnuntaina oltiin koirakoulussa. Se meni oikein hyvin, yllättävän hyvin itse asiassa. Takaa palkitseminen osoittautui oikein mainioksi keinoksi opettaa liikkeestä seisominen, sen harjoittelua täytyy jatkaa. Olen tähän mennessä opettanut sitä heittämällä seis-sanan jälkeen lelun taakseni, mutta Viekas rupeaa aika nopeasti ennakoimaan heittoliikettä, joten takaa palkitseminen toimii ehkä paremmin. Paikalla pysymistä ei tehty tällä kertaa koirakoulussa, mutta se on joulun jälkeen parantunut meillä melkoisesti. Sen huomasi jo agilityssakin.

 

Olen myös viime aikoina saanut vahvistusta sille, minkä olen oikeastaan jo tiennytkin: Viekas ei ole kovin miellyttämisenhaluinen, mutta ahne se on. Toisin sanoen esimerkiksi tokoilu namipalkalla voittaa ympäriinsä riehumisen, mutta muuten ympäriinsä juoksentelu tahtoo voittaa minun kanssani työskentelyn. Jälleen jollei agilitysta ole kysymys, jossa siis alkoi jo olla jonkinlaista hallintaa. Tokoillessa Viekas on sisäistänyt erittäin hyvin vapaa-sanan merkityksen. Se tarkoittaa, että se on vapaa sinkoamaan minun luotani ja juoksemaan kymmenen sekuntia aivan täyttä toiseen suuntaan, kääntymään ja palaamaan samaa vauhtia takaisin yleensä niin, että hyppää lopuksi vauhtia hiljentämättä minua päin. Täytyy miettiä, että missä sitä sanaa käyttää, koska koiran kokoaminen sen jälkeen kestää aikansa.

 

Nyt me ollaan vietetty hiihtolomaa kotikotona. Viekas oli leikkitreffeillä kolmikuisen kerrynterrierin kanssa. Ja koska se on aina leikkinyt itseään isompien koirien kanssa, jotka ovat päässeet sitä kovempaa, niin se ei aluksi oikein tahtonut ymmärtää, ettei pikkuinen pysy sen vauhdissa. Vasta kun se älysi hiljentää menoaan, niin leikkiminen sujui paremmin. Sitä paitsi Viekas on itsekin jo niin nopea, että Merri-veikka ja tolleripoikaystävä Rocy saavat nekin pinkoa täyttä vauhtia ja silti Viekas pysyy kannoilla.