Jos pakkasista jotain hyvää haluaa löytää (ja se on helpompaa nyt, kun pakkaset ovat ainakin hetkeksi vähän rauhoittuneet) niin ei sellaista koirien muotishowta kyllä usein näe. Tai no, agilitykisoissa tietysti näkee, mutta ei missään tapauksessa tavan kadulla. Niin monenlaista palttoota ja viittaa koirien päälle on nimittäin kiskottu. On tyylikkäitä urheilullisen näköisiä viittoja ja on villapaitoja ja on kokohaalareita. Yhdelläkin vastaantulleella pikku veikkosella oli erittäin peittävä haalari, sen päällä takki ja jalassa töppöset. Koko koirasta ei näkynyt muuta kuin korvat.

Viekasta melkein nolottaa, kun sillä itsellään on isoveljen vanha, kotona tehty, vihreä viitta, joka on kaiken lisäksi liian lyhyt. Kipitä siinä sitten coolisti ja elegantisti, kun vastaantulijoilla on ihan merkkivaatteet – Hurtta näkyy olevan in. Hyvä, että sentään unohtui se punainen villapaita kotikotiin, sehän olisi ollut auttamattoman maalainen.

Mutta tänään pakkanen oli sen verran siedettävä, että me tokoiltiin pitkästä aikaa ulkona, vaikka kyllä se vieläkin käsien siedättämistä vaatii. Viekas oli innoissaan, mutta keskittynyt ja innoissaan, mikä on tietysti loistava yhdistelmä. Hieman seuraamista, hieman enemmän paikallaoloa (mikä sujui tänään tosi hyvin, jee :)) ja muutama liikkkeestä seisominen, joita me tehdään edelleen niin, että heitän narupallon palkaksi taaksepäin, kun Viekas on seisahtunut.