Blogi on ollut pahasti heitteillä viime ajat. Koira ei onneksi ole ollut. Yritän tässä nyt kumminkin ottaa vähän molempia haltuun.

Viekas pitäisi saada haltuun lähinnä agilityssa. Vaikka siinäkin kyllä parempaan päin mennään koko ajan. Viekas alkaa jo suunnata enemmän intoaan varsinaiseen tekemiseen kuin yleiseen ympäriinsä säheltämiseen. Ja tällä hetkellä pystyn jopa jättämään sen esteen taakse ja suorittamaan esteen vasta kutsulla. Jopa putkella, mikä on pieni ihme, koska Viekas on oikeasti putkihullu. Edelliset harkat menivät aika rauhallisesti (Viekkaan mittakaavassa) kunnes päästiin putkeen saakka. Siitä Viekas sekosi ja sen jälkeen sen oli mahdotonta keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin siihen, että muut koirat menevät nyt putkea ja se ei mene, mikä tietysti oli huutava vääryys. Esteistä ovat tällä hetkellä tuttuja jo kaikki muut paitsi pituus.

Tokoilu on jäänyt vähän vähemmälle. Kerran ollaan käyty koirakoulussa, mutta kotiharjoituksissa olen viime aikoina lähinnä keskittynyt noihin agilityn kannalta hyödyllisiin taitoihin eli käytännössä malttiharjoitteisiin. Kapulan nostamista noudossa ollaan myös pidetty yllä. Kun tuossa eräänä päivänä oltiin kerrankin kentällä treenailemassa ihan varsinaisesti tokoa, niin oli kyllä vähän levotonta meininkiä. Viekkaasta oli mukavampi juoksennella ympäri kenttää. Pitäisi tokoonkin kyllä ottaa nyt taas tehokkaampi asenne.