Tai no, lähes ensilumilla. Onhan tänne aikaisemminkin jotain valkoista sadellut, mutta tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun lumi on myös pysynyt maassa vähän pidempään. Huomasin aamulenkille lähtiessäni, että siellähän paistaa aurinko ja nappasin kameran mukaan. Me osuttiin kyllä juuri oikeaan saumaan, koska loppulenkistä aurinko puikahti pilvien taakse ja on siellä siitä lähtien pysynyt. Mutta on tuon otuksen kuvaaminen vaan julmetun vaikeaa.

Viekas tykkää lumesta. Eilen iltapäivällä oltiin lumitokoilemassa. Halusin mm. kokeilla, että suostuuko Viekas menemään maahan lumihangessa ja suostuihan se. Se oli muutenkin suhteellisen hyvin kuulolla, vaikka meillä viime aikoina onkin ollut luoksetulon kanssa vähän ongelmia. Luoksetulohan meillä on koko ajan ollut varsin varma ja kyllä Viekasta vieläkin voi huoletta pitää vapaana, mutta muutama sellainen tilanne on ollut, ettei se ole huudosta huolimatta ainakaan heti tullut. Pari päivää sitten metsälenkillä se tonki maasta jotakin, joka kiiinnosti paljon enemmän kuin minun kutsumiseni. Kun lähdin juoksemaan poispäin, se tuli perään, kun katosin polunmutkasta, mutta nähdessään minun olevan tallella, kääntyi kannoillaan ja oli lähdössä takaisinpäin. Sain sen karjaisemalla kääntymään, mutta muutamia muitakin tilanteita on ollut nyt tässä viime aikoina, jolloin se on miettinyt, että tullako vai eikö tulla. Kai sillä jonkinlainen murros- tai uhmaikä, mikä onkaan, tässä nyt on. Ajattelin ensi lääkkeeksi kokeilla kuuria pasteijapalkkaa - onneksi Viekas ajattelee edelleen vatsallaan.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ja nämä kyseiset otokset olivatkin varsin vaarallisia tilanteita, koska ne on otettu niin, että huusin Viekkaan luokseni, kun se sinkoili tuolla jossain kaukana. Sitten vain kamera valmiusasentoon ja tukeva asento, koska Viekas ei jarruta kohdalle osuessaan, se juoksee päin. Se tulee kohti kuin ammus, kuten joku joskus kommentoi.

Tätä viimeistä kuvaa katsoessa ei kyllä yhtään kaduta, että tuli annettua koiralle nimeksi Viekas. Koira ei voisi viekkaammalta näyttää. Eikä kyllä kaduta siis muutenkaan, tykkään edelleen nimestä älyttömän paljon. Minulta on lukemattomia kertoja kysytty, että onko nimi ollut enne. Enne tai ei, niin ainakin erittäin kuvaava. Onhan me ihmettelyjä tietysti välillä saatu osaksemme tuon nimen takia. Yllättävän moni on luullut, että Viekas on yksi seitsemästä kääpiöstä. Ei ole, niillä on siellä vain Vilkas, mikä ei kyllä olisi koiralle huono nimi sekään. Sitten on tullut sellaisia "ai, adjektiivi nimenä, heh heh" -kommentteja ja "onpas erikoinen nimi" -lausahduksia, mutta onneksi myös pari yksinkertaista "ihana nimi" -huudahdusta. Vaikka tärkeintä on tietysti, että itse tykkää.