Me ollaan touhuttu vaikka mitä, me ei vaan olla kirjoiteltu siitä tänne. Kotiviikonlopun jälkeen jätin Viekkaan viideksi päiväksi hoitoon kotiporukoille ja tulin hakemaan sen seuraavana viikonloppuna (jolloin ikävä oli jo kauhea). Silloin otin Viekkaan mukaan Santun agilityharkkoihin kentän reunalle, missä se eli täysillä mukana ratoja, vaikkei kokeilemaan päässytkään. Kumma, että sillä on jo tuollainen palo radalle, vaikkei se periaatteessa ymmärrä touhusta vielä yhtään mitään. Mutta tottakai se liittyy siihen, että se haluaisi tehdä sitä, mitä isommatkin koirat tekevät. Harkkojen jälkeen se pääsikin tekemään putkea, joka oli väännetty mutkalle, ja oli siitä aivan innoissaan. Samana viikonloppuna myös käytiin tekemässä puomia vielä jonkin kerran.

Me tultiin sitten sunnuntaina bussilla takaisin sivistyksen pariin ja valitettavasti sunnuntai-illan bussi on melkein aina tupaten täynnä. Alussa Viekas köllötteli mun viereisellä paikalla oman vilttinsä päällä, mutta viimeiseksi puoleksi tunniksi se joutui luovuttamaan paikkansa toiselle matkustajalle, kun ei muualla enää ollut tilaa. Meidän viereen istui inttipoika, jonka kotona onneksi oli koira, koska Viekas kiemursi heti ensi töikseen pojan syliin ja painoi päänsä tämän polvelle. Minä tarjouduin kyllä korjaamaan koirani pois häiritsemästä, mutta ei kuulemma tarvinnut, joten Viekas hankki näin itselleen rapsuttajan loppumatkaksi.

Sunnuntaina oltiin koirakoulussa. Oli kiva nähdä, että syksyn ahkera treenaaminen on tuottanut hedelmää. Viekas oli erinomaisesti kuulolla ja piti loistavasti kontaktia, kun tehtiin pujotteluharjoituksia toisten koirien välistä ja ohituksia. Luoksetulo meni myös hienosti, vaikka vähän sitä jännäsinkin. Viekun tollerikaveri Rocy oli näet toisessa ryhmässä samaan aikaan ja Viekas välillä vinkuili sen sorttisesti, että olisi halunnut päästä Rocyn luo. Vilkuilematta se kuitenkin tuli mun luo, joten huoli oli turha.

Viime viikon lopulla Viekas yskähteli ikävästi ja sai muutaman sellaisen astmakohtausta muistuttavan hengenahdistuskohtauksen. Ne vaikuttivat epäilyttävästi nenäpunkin oireilta ja vein Viekun eläinlääkäriin. Viekas oli yleisesti kunnossa, ei ollut kuumetta eikä sydämessä mitään, mutta nenäpunkkilääkityksen se sitten sai eikä oireita juuri ole käynnin jälkeen pahemmin ollut. Nenäpunkkihan tarttuu koirasta koiraan ja Viekas oli kyllä silläkin viikolla muita koiria nähnyt, joten sinänsä tartunta oli ihan mahdollinen. Todella moni koira kantaa sitä, mutta ne eivät vain oireile.