Millainen koiraharrastajanoviisi jättää kentälle lähtiessään sadetta pitävän takin (ja sateenvarjon) kotiin? Luulisi, että kymmenen vuoden jälkeen osaisi jo varustautua siihen, että sää voi muuttua, vaikka taivaalla köllöttäisi kymmenen aurinkoa. Nyt ei ollut kuin yksi ja senkin pilvet imaisivat niin, että me palattiin huomattavasti vetisempinä takaisin.

Eilen me siis vaihdettiin Viekkaan kanssa paikkakuntaa. Melkoinen elämänmuutos tietysti Viekkaalle, mutta eiköhän se tässä pikku hiljaa sopeudu. Minulla on kuitenkin tämä viikko vielä täysin kouluton, joten maanantaihin saakka vain totutellaan edessä odottaviin arkirutiineihin. Ja näillä näkymin tuo koulukin näyttää siltä, että torstai ja perjantai ovat kokonaan vapaita (täytyy katsoa pitäisikö muokata lukujärjestystä vielä), joten ei Viekas joudu kohtuuttomasti viettämään aikaa yksin. Se jäi vähän vinkumaan perääni, kun jätin sen muutamaksi tunniksi yksin tänään, mutta ei käytävään sitten enää juuri mitään kuulunut, kun siellä sydän syrjälläni kuuntelin, joten toivon, että se rauhoittui odottamaan. Ainakin aktivointilelu oli tyhjennetty, kun palasin takaisin.

Tänään me oltiin siis näyttelytreeneissä, koska halusin ensinnäkin saada vähän kosketusta paikalliseen koiratoimintaan ja Viekkaalle koiratuttavuuksia, koska se ei muiden koirien kanssa ole kovin rohkea ja no... kyllä me sitä näyttelytreeniäkin kai tarvitaan. Ei se ainakaan pahitteeksi ole. Se oli samalla oikeastaan ensimmäinen kerta, kun oltiin tuollaisissa yhteistreeneissä, kesällä ei tullut käytyä, eikä niitä tietysti juuri ollutkaan. Viekku oli kyllä hienosti kuulolla, sen kanssa on ilo tehdä töitä. Näyttelyseisominenkin alkaa vähäisestä harjoittelusta huolimatta sujua. Arkitreenissä me ollaan keskitytty muihin juttuihin, mutta hyvä, että seisominenkin on painunut muistiin. Viekas vähän arasteli cavalierinpentuja, jotka olivat innokkaita tekemään tuttavuutta, mutta kymmenkuisen westieherran kanssa sillä synkkasi heti ja kaverukset pistivätkin painiksi kentän reunassa. Jännä kyllä, miten se vain tykästyy joihinkin koiriin ja toisiin sitten ei. Ja meillä on kuitenkin cavaliereja kotona, joten se on nähnyt niitä lähes koko pienen ikänsä.