Jonkinlaista katsausta meidän tokoharjoitteluun yritän nyt saada aikaiseksi. Olen viimeisen kuukauden ajan harrastanut melkoisen säännöllistä muutaman minuutin treenausta aina kerran päivässä. Yleensä me on pysähdytty lenkin varrelle jonnekin sopivan aukealle paikalle tai kentälle tai sitten otettu ihan tien reunassa tai pihassa jotakin treeniä. Viekas on ollut tosi hyvin kuulolla, joten mun odotukset oli melkoisen korkealla, kun viime viikonloppuna käytiin koirakoulussa, mutta todellisuus osoittautuikin sitten astetta karummaksi. Meidän hyvä kontakti oli – en tiedä missä, mutta ainakin jossain ihan muualla kuin siellä kentällä. Muut koirat kiinnosti Viekasta melkoisesti, mutta kaikkein eniten sitä kiinnosti maan haistelu. Yritin tarkkailla, että olisiko maan haistelu ollut rauhoittava signaali, jolla Viekas reagoi uuteen tilanteeseen, mutta kyllä se useimmiten näytti minusta ihan puhtaasti muiden viestien lukemiselta. Ei se tekeminen nyt toivotonta ollut, ajoittain sain kontaktiakin koiraan ja kyllä me harjoituksia pystyttiin tekemään, mutta verrattuna siihen, mitä homma on näyttelyharkoissa tai mätsäreissä ollut, niin ei sellaisesta tekemisestä ollut tietoakaan.

Takaisin kävellessä yritin sitten analysoida syitä tälle käytökselle ja löysinkin aika monta, tiedä sitten kuinka ne pitävät paikkansa. Ensimmäinen oli tietysti se, että tämä oli meidän ensimmäinen kerta koirakoulussa ja kaikki oli vielä uutta ja ihmeellistä ja vaatii totuttelua. Toinen se, että oli kuuma päivä, itsekin olin aivan hiessä, joten varmasti Viekkaalla oli kuuma ja sen keskittyminen kärsi siitäkin. Kolmas se, että Viekas oli varmasti väsynyt, koska me oltiin edellisenä iltana oltu kaverini luona ja Viekas temmelsi heilansa (kaverin tolleriuros) kanssa pitkälle yli puolenyön. Neljäs se, että sillä oli maha vähän sekaisin, kuten jälkeenpäin kävi ilmi – tämä tosin ei vaikuttanut mitenkään sen haluun napsia nakinpaloja koulutuksessa. Johtopäätöksenä tästä kaikesta on se, että me tarvitaan ehdottomasti lisää treeniä muiden koirien seurassa.

Omissa treenipätkissä me ollaan sitten edistytty ihan hyvin. Sivulletulo rupeaa hioutumaan aika hyväksi. Ollaan tehty vähän liikkeellelähtöjä ja lyhyitä pätkiä seuraamista, muutamia käännöksiäkin. Tosin olen käyttänyt vielä sanaa mennään, joten enemmän se on ehkä ollut mukanakulkemista, mutta kiinnitän kyllä huomiota oikeaan seuraamispaikkaan. Viekas alkaa oivaltaa jo, että kun pysähdytään, niin sen on tarkoitus istua. Maahanmenoa sivulla olen alkanut treenata myös ja yhdistää siihen liikettä. Tässäkin yritän palkata niitä suoria ja oikealle paikalle sijoittuvia maahanmenoja. Samaten ollaan ruvettu harjoittelemaan paikallamakuuta, mutta ihan vain niin, että otan muutaman askeleen poispäin. Paikallaistumisessa Viekas kestää odottaa jo pidemmän ajan.

Noudossa olen kovasti pohdiskellut, että miten sitä opettaisin, mutta en oikein tiedä vielä. Ja samalla tiedän, että sitä pitäisi ruveta treenaamaan, koska se on niin paljon helpompi opettaa pennulle kuin aikuiselle koiralle. Viekas vain pudottaa tosi herkästi aivan tavallisen lelunkin suustaan, erityisesti jos hommaan liittyy jotain syötävää, joten tuntuu vaikealta lähestyä tuota noutoa.