Eilen tokoiltiin lähikentällä ja jäi kyllä treenistä tosi hyvä mieli. Mitä nyt pimeä pyrki yllättämään, kai se täytyy uskoa, että syksy on viimein tullut. Kuraa ja rapaa ja hiekkaa ja likaa siis odotettavissa seuraavien kuukausien ajan. No ei, ei se mua niin kauheesti häiritse, mä pidän kyllä syksystä. Oli sellainen viileän kirpeän sää, tuli itsellekin kauhean reipas olo ja sama vaikutti ilmeisesti myös Viekkaaseen. Se oli ihan täpinöissään.
Pidin Viekasta vapaana ja se oli kyllä hallinnassa ja tuli kutsusta luokse, mutta aina, kun vapautin sen harjoitusten välillä, niin sen oli pakko ottaa pari kierrosta ympäri kenttää. Semmoinen musta salama vaan sinkoili siellä menemään ihan hurmiossa. Tein alkuun ihan yksinkertaisia kontaktiharjoitteita. Sitten vähän seuraamista, jossa otin muutamia käännöksiä ja palkkasin kaikki seuraamiset aina juuri sillä hetkellä, kun Viekkaan paikka mun sivulla oli oikein ihanteellinen. Viekku oli niin hyvässä vireessä, että otettiin pidempiä pätkiä kuin ollaan koskaan aikaisemmin otettu, mikä ei kyllä sekään tarkoita kovin pitkää.
Sitten tein session liikkeestä maahanmenoja. Me ollaan päästy siihen vaiheeseen, että pystyn sanomaan liikkeessä maahan, mutten kyllä tietenkään vielä jättämään koiraa ja tuo liikeasiakin on kesken. Mutta ne oli nopeita maahanmenoja, tosin huomasin, että Viekas rupesi tosi nopeasti ennakoimaan. Pitää pistää korvan taakse tämäkin. Pari lyhyttä paikallapysymistä otettiin vielä loppuun. Ja luoksetuloja tuli siinä pitkin treeniä, kun Viekas spurttaili aina välissä.
Yksi ongelma meidän treenauksissa on viime aikoina noussut esille. Vapaa-käskyn merkitys on Viekkaalle ilmeisesti vähän sekava. Olen pennusta asti opettanut sitä sillä metodilla, että sen on istuttava/maattava/pysyttävä paikallaan/seisottava päällään niin kauan, kunnes se saa vapautuksen, mutta en tiedä, että onko se kuitenkaan ymmärtänyt, mitä vapaa-sana oikeastaan tarkoittaa. Tai lähinnä luulen, että se on yhdistänyt vapautuksen enemmän namin saamiseen kuin siihen sanaan. Tuntuu jotenkin hankalalta lähteä korjaamaan sitä. Olen nyt mennyt vähän siitä mistä aita on matalampi eli antanut palkan ja sanonut melkein samaan hengenvetoon että vapaa, mutta tuntuu siltä, että vaikken sanoisi, niin se nousisi silti namin syötyään. Sitä se ei saa tietysti tehdä, mutta toisaalta tuntuu inhottavalta hyvin onnistuneen paikallapysymisen jälkeen ruveta kieltämään tuosta. Mutta pakko siihen on alkaa kiinnittää huomiota. Ja vikahan on tietysti täysin minun, jos se ei hahmota sanan merkitystä.
Kommentit