Viekas oppi vihdoin hyppäämään sängylle ja sohvalle. Tämä reviirin laajennus on miellyttänyt sitä kovasti, avaahan se mahdollisuuden kysellä sohvannurkassa nokosia ottavilta nelijalkaisilta lajikumppaneilta, että miten olisi pieni painiottelu tai osallistua televisiota katsovien kaksijalkaisten ruokailupuuhiin. Viekkaasta on ihanaa hypätä jonkun sängyllä tai sohvalla loikovan mahan päälle ja hukuttaa tämä terävähampaisiin koiranpusuihin ja kovakouraisiin käpälillä hyväilyihin. Huomion kohteet eivät aina osoita neidin ansaitsemaa kiitollisuutta, erityisesti jos yrittävät nukkua tai lukea tai puhua puhelimeen tai tehdä jotakin muuta paljon vähäpätöisempää kuin Viekkaan kiintymyksenosoituksiin vastaaminen.

Oma sänkyni on sen verran talon muita nukkumapaikkoja korkeampi, että sinne Viekas ei vielä pääse, seikka joka sitä suuresti kismittää nyt, kun se oppi valloittamaan muut sängyt ja sohvat. Toistaiseksi se joutuu viettämään yönsä korissa tai sitten sängyn alla majaillen, mutta on herätyskellon soidessa aina valmis kurottamaan käpälänsä sängyn laidan yli ja varmistamaan, että olen hereillä. Tosin se on edelleen sen verran aamun torkku, että jos en heti saa ongittua itseäni sängynpohjalta, käpertyy sekin koriin jatkamaan uniaan.

Nipsu ei ole Viekkaan uudesta kyvystä yksinomaan haltioissaan;  se riistää vanhalta herralta viimeisenkin turvapaikan. Nipsu kun tykkäisi nukkua ilman, että tarvitsee pelätä joutuvansa jonkun neulatyynyksi.