Helteet ovat hellineet... tai ketä hellivät, ketä eivät. Uskoisin, että koirat noin yleisesti ottaen olisivat tyytyväisiä vähän viileämpiinkin säihin, eikä Viekas tässä mielessä liene mikään poikkeus. Aurinko on tehnyt parhaansa kiehuttaakseen merivettä - se on ihanan lämmintä nyt, joten me Viekkaan kanssa leikittiin vähän uimakoulua, kun oltiin alkuviikosta iltakävelyllä rantakallioilla. Minä löin heti kovat panokset pöytään eli houkuttelin Viekasta makkaranpaloilla kastautumaan. Viekas killitti rannalta ja sen silmät sanoivat selvästi, että kyllä mä emäntä tulisin, mutta etkö sä nää, että siinä on vettä välissä? Uskaltautuihan se sitten hetken päästä tulemaan veteen, mutta mahan kastumista pidemmälle ei päästy. Siihen tyydyttiin sillä kertaa, mutta täytyy kokeilla kyllä vielä uudestaan. Tai ehkä ottaa Merri mukaan, josko se näyttäisi Viekkaalle vähän uimisen mallia.

Tänään oltiin tapaamassa taas siskopuoli Lissua sekä Aapoa ja Pavea.

Siskokset (tai puolisiskokset tietysti) vaihtavat juoruja. Lissu on niin pieni ja suloinen pikkuneiti, että tuo meidän rotevaluustoinen Viekas on jo nyt sen kanssa saman kokoinen. Kuonokin Viekkaalla on Lissun nöpönenää suurempi.

Pave pallonhakija perässään uskolliset adjutantit Lissu ja Viekas. Viekkaalla ei ollut aavistustakaan, että mistä syystä juostiin, mutta pääasia että juostiin. Aapo jättää järkevästi urheiluharrastukset nuoremmille.

Viekas ihmettelee, että eikö nyt muka enää juostakaan. Lepäämäänkö tässä pitäisi ruveta?

Heti kun vierailulle tultiin, Viekas löysi hyvin nopeasti nurmikolta viilipurkin ja oli myös sitä heti viilistelemässä ennen kuin ennätin hätiin. Joo, on se yhtä ahne kuin ennenkin. Helteessä riehuminen otti kuitenkin sen verran voimille, että kotiuduttua päivänokoset sängyn alla vähän viileämmässä maittoivat hyvin.