Isäni tiedusteli tänään, että ”mitäs se Viekas näillä helteillä? Makaileeko se vaan?” Oli helppo vastata, että ei tosiaan makaile. Viekkaalla on virtakytkin on-asennossa ihan samalla tavalla kuumanakin päivänä. Tällä hetkellä se on keittiössä ”auttamassa” siskoa lihapiirakan leipomisessa. Keittiön suunnalta kuuluu välillä jotakin tämänkaltaista: ”Viekas pois sieltä astianpesukoneesta!” ja Viekas, ei!” ja ”Viekas anna sen Nipsun olla rauhassa!” ja lopulta ”Heidi, Viekkaalla on tylsää” ja otus kiikutettiin minun syliini. Me mennään kohta viekkuriekkumaan pihalle.

Viekas on iltaeläin. Aamulla sen toki täytyy päästä pihalle tarpeilleen, sanotaanko viimeistään kahdeksalta, mutta sen jälkeen se saattaa aivan tyytyväisenä jatkaa vielä uniaan eikä sillä aamupäivällä ole ikinä muutenkaan samanlainen meno päällä kuin illalla. Ei se kyllä yöeläinkään ole, vaan yhdentoista jälkeen se tuppaa simahtamaan.

Sisäsiisteyskasvatus alkaa kantaa hedelmää. Viekas osaa periaatteessa pyytää ulos, vaikka tokihan vahinkoja sattuu vielä silloin jos tällöinkin ja erityisesti isompien asioiden kanssa pyytäminen on vähän hakusessa. Täytyy silti olla iloinen tästä kehityksestä, jossain vaiheessa vaikutti niin toivottomalta.

Mutta nyt me lähdetään sinne pihalle telmimään. Ostin Viekkaalle tällä viikolla pallolelun, jossa on naru päässä, täytyy mennä kokeilemaan sen kestävyyttä.