Oikeastaan se suuri päivä, jolloin 12 viikkoa tuli täyteen oli jo eilen. Me "juhlittiin" sitä pistäytymällä eläinlääkärillä rokotuksissa. Mutta kyllä Viekas siellä viihtyi, ei siinä mitään. Eläinlääkäri totesi, että "ihan kun me oltaisiin vanhoja tuttuja", kun Viekas meni ensi töikseen antamaan tälle muutaman märän tervehdyspusun. Rokotusta se vähän vinkaisi, mutta pusutteli sitten eläinlääkäriä lisää, joten ilmeisesti viisi minuuttia aikaisemmin alkanut ystävyys ei päättynyt tuohon julmaan piikitykseen. Eläinlääkäri sanoi, että nämä sheltithän saattavat olla vähän pidättyväisiä, mutta tämä on ilmeisesti tällainen poikkeusyksilö. Täytyy sanoa, että olen kyllä itsekin ollut enemmän kuin tyytyväinen Viekkaan rohkeuteen. Arkoja shelttejä on kuitenkin sattunut vuosien varrella vastaan, joten se asia vähän pohditutti silloin rotua valitessa. Viekas on iloinen itsevarma yksilö, mikä on älyttömän hieno juttu.  

Jos meillä joku huoli on, niin se on Viekkaan koko. Viekas on kasvanut vauhdilla eikä se aivan pieni shelttityttö ollut tullessaankaan. Nyt toivotaan kovasti, että Viekas pysyisi siellä 43 sentin alapuolella, jottei tarvitsisi agilityssä ruveta kisaamaan maxeissa. Ne maxi-esteet käyvät pienelle koiralle turhan raskaiksi, ei olisi mitenkään mukava, jos Viekas joutuisi rasittamaan itseään niillä ja sitten vielä se, ettei meillä ole mitään palavaa halua ruveta kilpailemaan siellä bordercollieiden keskellä. Mutta no, siihen asiaan ei voi vaikuttaa, täytyy vain seurailla, että millaiseen korkeuteen tuo tyttönen aikoo venähtää. Säkäkorkeudesta ei nyt ole tietoa, mutta painoa on kolmikuisena 4,4 kiloa.

Poseerauskuva kolmikuisena. Ilma oli vähän ankea ulkona, niin piti järjestää studio sisälle.