Lumoavan kaunis ja lämmin kesäpäivä alkaa muistuttaa tyyntä ja rauhallista kesäiltaa. Viekkaankin pitäisi olla tyyni ja rauhallinen, sen verran sillä on riittänyt tekemistä tänään, mutta tuossa se vielä kipittelee valveilla. Tämän päivän uusiin asioihin kuuluivat veneajelu ja saarielämä – meri kyllä oli tuttu jo parin rantareissun takaa. Jotta päästiin saareen, niin piti ensin huristella reilu puoli tuntia autolla ja Viekas on ilmeisesti vihdoinkin hyväksynyt tuon autossa matkustamisen, koska protestoivaa ininää ei kuulunut koko aikana. Sen sijaan se keräsi energiaa nukkumalla kerällä sylissä. Veneessä se myös istui tomerana ja kurkisteli joka puolelle, mutta ei vaikuttanut yhtään pelästyneeltä, vaikka soutuvene vähän aalloilla keinahtelikin. Naapurin Pekko-cavalier tosin näytti mallia siitä, miten kertakaikkisen kivaa veneessä matkustaminen on.

Saaressa riitti vilisteltävää ja ihmeteltävää, niin ettei Viekas paljon jaksanut ottaa päivätorkkuja. Se on ihan kauhean utelias. Joka asiaan sen on työnnettävä pieni kuononsa ja jokaisesta uutta eteen sattuvaa juttua sen on pakko maistaa. Ei voi kuin ihmetellä, että miten se jaksoi touhottaa sellaisella intensiteetillä ja silti pärjäsi niin vähillä unilla. Hetkeksi me suljettiin tyttönen kyllä ylhäiseen yksinäisyyteensä mökkiin, niin siellä se sai toivottavasti vähän rauhoituttua. Kyllä se muutaman vaativan vinkaisun jälkeen sinne hiljeni. Viekkaalla on tapana ilmaista helposti vinkumalla, jos jokin asia harmittaa sitä. Jos se olisi ihminen, niin se olisi varmaankin sellainen ärsyttävä valittaja: ”Mä haluun jo sitä ruokaa! En mä haluu vielä sisään! Mä en kyllä jää tänne yksin! Mä en jaksa olla täällä autossa! Mä en oo sun sylissä, kun mä meen syömään nuo teidän eväät! Mulla on kuuma! Mulla on nälkä! Mua väsyttää!” Ja niin edelleen... Viekas on kielellisesti aika lahjakas. ;) Me ollaan yritetty olla huomioimatta sitä vinkumista, jottei se saisi sillä ikinä tahtoaan läpi, esimerkiksi ruokaa ei tipu ennen kuin se sulkee suunsa.

Niin, Viekas vilisteli Pekon perässä aina silloin tällöin ja härnäsi sitä. Se on nähnyt Pekon kerran pari viikkoa sitten ja jostakin syystä se suhtautuu Pekkoon paljon rohkeammin kuin muihin tapaamiinsa koiriin. Ei sitä voisi kuvitellakaan muiden vieraiden koirien korvissa roikkumaan. Saattaa johtua siitäkin, että Pekko on cavalier, kuten nuo meidän Nipsu ja Santtukin, niin siinä on ehkä jotain tuttua. Kyllä koira varmasti nuo rodut tai ainakin samantyyppiset koirat tunnistaa. En tiedä kuvittelinko, mutta minusta tuntui, että Viekas suhtautui Santalahdessakin sheltteihin rohkeammin kuin muihin koiriin. Vähän se vielä koiria arastelee noin yleensä, eikä se ole niitä ihan hirveästi nähnyt. Me oltiin agilitykentän laidalla tällä viikolla ja siellä se näki muutaman ja yhteen seropiin myös teki tuttavuutta tällä viikolla.