Aikomus olisi ottaa epelistä joka kuussa jonkin sortin poseerauskuva, niin on kiva sitten myöhemmin katsella, että miten tyttönen on kehittynyt. Valokuvaus on vaan näin vikkelästi liikkuvan kohteen kanssa yleisestikin ottaen hieman haastavaa puuhaa. Sanonpa vaan, että onneksi ei tarvitse enää sählätä vanhojen filmikameroiden kanssa, silloin todennäköisesti 90 prosenttia kuvista olisi ylivalottuneita, tärähtäneitä tai niissä näkyisi vain hännänpää. Ei me kyllä digikameralla ja juustohoukutuksellakaan tämän parempaan päästy, mutta ainakin se seisoo.