Eilen piipahdettiin Santalahden suhinoissa ihmettelemässä meininkiä radan reunalla. Onnistunut reissu. Viekas näki Viekkaan näköisiä shelttejä ja muunnäköisiä shelttejä, muutaman muunkin koiran ja löysi pari uutta syliä, joihin kiivetä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se oli varsinaisesti jossakin koiratapahtumassa ja varovasti se nuuskutteli ensin uusia koiratuttavuuksia, mutta on edelleen ihanan avoin. Hyvä niin. Kun mustat pilvet ja ikävä jyrinä alkoivat uhkaavasti haitata kisoja, me lähdettiin sitten Viekkaan kanssa niitä pakoon. Viekkaalla olikin ollut jo aktiviteettia aivan tarpeeksi.

Kotimatkalla Viekas oli niin väsynyt, että ensimmäistä kertaa hakumatkaa lukuunottamatta suostui nukkumaan autossa. Tähän mennessä se on aina jossakin kohtaa alkanut protestoida vinkumalla eikä ole rauhoittunut aloilleen. Mutta harjoittelu tekee mestarin ilmeisesti tässäkin asiassa.