... totesi äiti lapselleen, kun Viekkaan näki. Me tallusteltiin Viekkaan kanssa tänään aamupäivällä vähän kotitiellä ja kun hihna ei mainittavammin ongelmia tuottanut, niin käväistiin illemmalla pyörähtämässä vähän tuossa torillakin. Siellä oli hiljaista, ei mikään toriaika tietenkään, mutta muutamia ihmisiä kulki ohitse ja pari autoa tuli ja lähti, joten ihan sopivasti ihmeteltävää. Ja kyllä Viekas ihmettelikin, muttei mitenkään pelästyneeltä vaikuttanut, hiukan jännittyneeltä ehkä. Pari ihmistä tuli kivan rauhallisesti katsomaan eikä Viekku arastellut yhtään. Ja koska nämä pari päivää ovat jo osoittaneet, että se on erittäin hyvä ystävä ruoan kanssa, etten sanoisi ahne, niin meillä oli juustonpalasia mukana tasoittamassa tietä.

Hyvin kävi kyllä ilmi, että miten sitä pystyykin niin helposti antautumaan juttuun ihmisten kanssa, kun on vaan koiranpentu mukana. Mielenkiintoisia tyyppejä tuli vastaan. Eräskin nainen käveli kännykkäänsä puhuen siitä, kun me istuttiin penkillä ja ihmeteltiin maailman menoa ja lopetti puhelun jotakuinkin näin: "Mutta nyt täytyy lopettaa, tuossa on tuollainen söpö koiranpentu, niin miä meen silittämään sitä." Vanha mies pyöränsä kanssa katteli Viekasta ja kommentoi: "Onpas se pieni vielä. Mutta kun se tuosta vähän kasvaa, niin saa siitä hyvän paistin. Vaikka äitienpäiväksi." Hetken tauko (me vilkuillaan toisiamme) ja sitten: "Ei tainnut olla kovin hyvä vitsi." Johon me auliisti myönneltiin, että joo, ei kyllä koiraihmisten suosikkeja. Sitten kuultiin tyypillinen "onko se collie?" Sanoin, että ei, vaan shetlanninlammaskoira, mutta kun se ei tuntunut soittavan mitään kelloja kyselijän päässä, niin lisäsin, että vähän kuin minilassie. Johon kyselijä: "Niin joo, semmoinen minilassie" sellaisella sävyllä, että miksi en heti sitä oikeaa rotua maininnut. Kun kipiteltiin takaisin autolle, tuli vielä eräs nainen vastaan, jota Viekas halusi mennä tervehtimään ja naisellehan se sopi. Viekas istahti tämän viereen rapsuteltavaksi ja nainen oli ihmeissään: "Ei voi olla, että se osaa jo istua." Oli pakko myöntää, että se taisi nyt kyllä olla vaan sattumaa. Ei Viekas tietenkään vielä oikeasti osaa istua, käskystä siis. Mutta eipä tuo rapsuttelija kyllä mitään käskyistä puhunut, olisi siis pitänyt vaan sanoa, että voi kuule, kyllä se on osannut istua jo monta viikkoa.

Nyt se kaiken huomion keskipiste vetää sikeitä matolla. Eikä ihme, väsyttää sitä vähemmästäkin.